Taasen luontopolkuiltiin läheisen retkeilykeskuksen metsikössä, kauheat oli menohalut vauhdista ja haukusta päätellen. Arvelin väsyttää Lystin kunnolla, joten ennen metsään menoa tein sille sammal/varvikkojäljen. Lysti kyllä tiesi mistä oli kyse ja melkein karkasi polulta jäljelle vaikka matkaa sinne oli kuitenkin aika hyvin..Vapaudesta nauttiva porokoira pomppi yli mättäiden kaurisloikilla välillä haukkuen, odotellen ja kiihdytellen pitkin pitkospuita. Minun vauhtini oli tietenkin liian hidas johtuen märistä, liukkaista pitkospuista sekä flunssasta, joten paluu matkalla Lysti tuli komentamaan jotta vauhtia masiinaan..

Sitten se jälki. Kun valjaisiin napsahti hihna kiinni, oli Lysti nenä maassa ja välistä ilmassa, edeten jälkeä kohti. Kauhea veto päällä, joten rauhoitin ensin makuulle. Viuviu ja piupiu. Jälki. Nenä maassa ja hirveä kiire, piti hissutella ja pidättää, sillä haluan hommaan tarkkuutta ja malttia. Muutamassa kohdassa joutui sanomaan uudelleen käskyn jäljelle ja se löytyi heti, voi siis olla, että Lysti käsitti jarrutuksen kieltona tms. Lopussa purkki kansi kiinni, siihen käskin maahan, mutta juuri ennen maahan menoa taputti kantta tassulla. Noh, ensi kerralla olen itse nopeampi. Jälki oli siis noin tunnin vanha ja suhteellisen kiemurteleva, tuulella ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä sillä oli tyyntä. Huomenna uutta jälkitreeniä Peko-treeneissä. Nyt on koira väsytetty :)