Sunnuntaisen minijäljen innoittamana arvelin ihan tosissani alkaa tuputtamaan Lystille jälkeä. Noh, pitipä sitten siipalta kysästä josko voisi tuoda koiran ja jälkiliinan mukanaan kun hakee minut töistä ja tietenkin jotain maistuvaa Lystille. Tilauksesta tulivat ja Lysti sai nurmikkojälkeä lihapullilla. Oikeat oli suunnat, mutta kaamea vauhti, kääntymisiä yllättävän vähän, oliko kerran.. Lisää siis tätä ja pituutta enemmän, tällaisilla neuvoilla mennään taas etiepäin. Tänään on tosin tottispäivä, mutta ainahan sen jälkeen voi jälkeä ajaa...Haastetta omalla sarallaan tuo sitten nämä jäljenteko paikat, pitäisi olla suht lyhyttä aluskasvillisuutta kuitenkin vielä, jalatkin on niin lyhyet..

Eilen ja tänään on ruokailureeni maistunut Lystille taas hieman paremmin kuin hetkeen, lähinnä sivulle tuloja ja seuraamista, muutama seisautus. Nyt onkin ollut turvotettua nappulaa, kaveri kun sylkäisi eilen toisen kulmurin olohuoneen lattialle...Mutta koska tänään on tottispäivä ja kentällä pitäisi pysyä mamman kanssa, on aseenamme tänään kana. Toisaalta kun miettii, niin kumpi tässä vahvistuu enemmän; minun ja Lystin välinen suhde vai Lystin ja kanan välinen suhde... Mennään varmaan taas seuraamisella ja sivuttelulla, tekisi mieli ottaa häiriötä mukaan, mutta taidetaan tarjota ennemmin omaa häiriötä muille...

Eilen iltalenkillä jo alussa oli haastetta; musta, pörrieri jonka omistajalla ei ollut mitään otetta koiraan (minä paraskin sanoja). Onneksi se kuitenkin oli vielä jonkin matkan päässä joten tehtiin taktiset susiväistöt, ja muuten taisi onnistua :) Tosin sitten kun se pörrieri kuitenkin jäi seisomaan siihen risteykseen ja möykkäsi meille, alkoi takapakki. Pörrierin omistaja ei saanut koiraansa liikkeelle vaan antoi sen louskuttaa niillä paikoillaan, tähän asti Lysti oli seurannut kahdella kentällä tapahtuvia tennis-matseja lentäviä palloja ihaillen, mutta nyt sitten vielä pörrieri. No pitihän sitä pörrieriä komentaa, mutta onneksi vain pari kertaa, syöminen onnistui ja Lysti alkoi jo hieman hakea koira->nami-kontaktia. Kun Lysti malttoi olla haukkumatta pörrierille, lähti pörrieri vipsuttamaan kotiinsa. Meille jäi vielä tuumailtavaksi tennis, josta siitäkin onneksi päästiin aika helposti yli. Seuraava haaste olikin koirapuiston ohitus; omistaja näppäilee kännykkää, koira urheilee puistossa. Pahaa aavistamaton koirakko kulkee pyörätietä pitkin ja hirmuisten puskien takaa alkaa kuulua kamalaa haukkumista ja murinaa, verkkoseinien räminää. Vähemmästäkin sitä säikähtää, mutta yllättävän hyvin Lysti otti homman kuitenkin leikiksi, se oli kovastikin menossa leikkimään kyseisen koiran kanssa. Minulla vaan oli eri aikomukset, jatkaa nimittäin lenkkiä. Kyseisen koiran omistaja huikkasi koiralleen "elä viitti, ei se tuu sun kaa leikkimään" ja jatkoi puhelimen näpyttelyä..ja koira haukkumista..Siitäkin siis ohi muutaman "minä-tahon-tuonne"-liikkeen saattalemana, mutta taskussani olevat sydän makupalat saivat Lystin taivuteltua jatkamaan matkaa. Ei Lysti, me ei mennä koirapuistoihin, mielellään ikinä. Muutamalle humalaiselle piti kans vähän rähähtää vaikka ihan iisisti ohittivatkin meidät. Nämä on hieman mietityttäviä asioita joihin Lysti reagoi, koska aina se ei reagoi samaan kohderyhmään. Joskus linnut on waaaaooo, joskut mopot on AAAARGH, joskus ihmiset on hui ja toiset koirat ok. Melkeimpä ei koskaan tiedä millä mielellä mennään, joten haastavaa on ennakoida. Kuitenkin lenkkeilyn lopuksi positiivinen asia; edellämme meni koira jolle Lysti on aina ennen sanonut jotain, mutta nyt se ei oikeastaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota, Wauuuu! Hyvähyvähyvähyvä :) Jospa se siitä...